14.2.2008

 Yhteiskunnan tehtävänä on tukea lasten vanhempia heidän kasvatustehtävässään.

Varhaiskasvatus ja perusopetus ovat vanhemmille ensimmäiset yhteistyötahot tässä vaativassa tehtävässä. Tässäkin yhteydessä on kuitenkin  hyvä todeta ja muistaa, että ensisijainen vastuu lasten kasvatuksesta on lasten vanhemmilla.

Päivähoitolain mukaan kuitenkin kaikilla alle kouluikäisillä  lapsilla on oikeus julkiseen varhaiskasvatukseen, päivähoitopalveluihin. Tällä käytännöllähän on haluttu mahdollistaa mm. molempien vanhempien mahdollisuus osallistua työelämään.

Esiopetusta koskeva vuosituhannen vaihteessa voimaan tullut lainsäädäntö on uudistanut esiopetuksen käytännöllisesti katsoen koko ikäluokan kohtaavaksi.

 Tällä hetkellä alle kouluikäisten lasten varhaiskasvatus nähdään myös  tärkeänä osana elinikäistä oppimista.

 Lapsen tulee voida  osallistua ikäistensä kanssa myös varhaiskasvatustapahtumaan onko se sitten osapäiväinen, kerhomuotoinen tai kokopäiväinen toiminta. Meidän tulisikin miettiä, millaisia päivähoidon vaihtoehtoja  tulisi olla tarjolla, jotta ne tukisivat mahdollisimman hyvin lapsen kehitystä hyvinvoivaksi ihmiseksi.

Myös vanhempien ratkaisua hoitaa lasta kotona mahdollisimman pitkään tulee arvostaa ja tukea.

 Nyt olisi myös tärkeätä keskustella siitä, miten varhaiskasvatusta eli päivähoitoa ja esiopetusta kehitetään ja hallinnoidaan.

Kunnilla on mahdollisuus voimassa olevan kokeilulain nojalla määrätä, minkä lautakunnan alaisuudessa lasten päivähoitoa, julkista varhaiskasvatusta, kehitetään.

Elinikäisen oppimisen ketju alkaa varhaiskasvatuksesta ja jatkuu perusopetuksen kautta toiselle asteelle ja siitäkin eteenpäin. Näiden yhtenäinen kehittäminen, ohjaaminen ja hallinto tukevat kasvatuksen ja koulutuksen tavoitteita.

 Yhteinen hallinto lisäisi päivähoidon, esiopetuksen ja perusopetuksen yhteistyötä. Tämä olisi lapsen suotuisan kasvun, oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisyn, varhaisen puuttumisen ja korjaamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Yhteisen hallinnon  ”katon”  alla toimiminen parantaisi tilojen ja välineiden yhteiskäyttöä, lastentarhanopettajien ja luokanopettajien yhteistyötä opetuksen ja kasvatuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Puhumattakaan siitä, että mitä synergiaetuja saavutettaisiin kouluterveydenhuoltoa ja muuta oppilashuoltoa kehitettäessä sekä syrjäytymisen ehkäisemisessä.

Sivistys-, opetus- tai koulutuslautakunnassa asioita käsiteltäessä voitaisiin yhdistää koko kasvatus- ja koulutusketjun asiantuntemus ja erityisosaaminen.

 Varhaiskasvatus on jo saman lautakunnan alaisuudessa monissa kunnissa mm. Tampereella, Lahdessa, Porvoossa, Kouvolassa, Imatralla, Kemissä ja Vaasassa ja lukuisissa edistyksellisissä kunnissa asia on vireillä. Kokemukset näistä ja muista uuden hallintokäytännön kunnista ovat olleet myönteisiä ja tukevat uudenlaista hallintoajattelua.

Muissa Pohjoismaissa varhaiskasvatus on  jo siirretty ”opetustoimen alaisuuteen”.  Ruotsissa vuodesta 1996, Norjassa tämän vuoden alusta ja myös Islannissa on päädytty tähän ratkaisuun.

Varhaiskasvatuksen hallinnon siirtäminen lainsäädännöllisesti opetustoimeen on otettava vahvasti pohdittavaksi myös Suomessa, kun lainsäädäntöä lähiaikoina näiltä osin päivitetään.

Myös yli 30 vuotta vanhan päivähoitolain säädökset eivät vastaa tämän päivän varhaiskasvatuspalvelujen tarkoitusta ja tavoitteita. Tätä lainsäädäntöuudistusta tulisi jouduttaa ja tehdä siihen perusteellisempia muutoksia, kuin pelkästään  akuutteihin ongelmakohtiin puuttuminen.

Martti Turunen

Rehtori

martti.turunen@ppa.inet.fi